Hyperglykeminen hyperosmolaarinen ei-ketoottinen oireyhtymä tyypin 2 diabetesta sairastavilla lapsilla*

tavoite: hyperglykeeminen hyperosmolaarinen ei-ketoottinen oireyhtymä (hhnk) katsotaan harvinaiseksi kokonaisuudeksi lapsipotilailla, johon kirjallisuuden tapausraporttien perusteella liittyy merkittävä kuolleisuus. Kun liikalihavuus ja tyypin 2 diabetes lapsuudessa yleistyvät, myös tällaiset liitännäiskomplikaatiot voivat lisääntyä. Tämän tutkimuksen avulla saadaan ajantasaista tietoa hhnk-oireyhtymän tyypillisestä kliinisestä kulusta ja myöhemmistä vaiheista lapsuudessa.

menetelmät: Philadelphian Children ’ s Hospitalissa (CHOP) tyypin 2 diabetesta sairastaneilta potilailta seulottiin takautuvasti mahdolliset laboratoriokokeet aiemmista hhnk-oireyhtymäjaksoista. Tutkimuksessa käytettiin tavanomaisia diagnostisia kriteerejä, joiden mukaan veren glukoosi >600 mg/dL ja seerumin osmolaliteetti >330 mOsm/L ja ainoastaan lievä asidoosi (seerumin bikarbonaatti >15 mmol/L ja pieni ketonuria 15 mg/dL tai vähemmän).

tulokset: kaikkien 5-V jakson aikana diagnosoitujen tyypin 2 diabetes mellitusta sairastavien potilaiden tiedot tarkistettiin (n=190). Seitsemällä potilaalla todettiin diagnostisten kriteerien mukaan yksi hhnk-oireyhtymän jakso (viisi miestä, keski-ikä esitysajankohtana 13, 3 vuotta, ikähaarukka 10, 1–16, 9 vuotta), jolloin esiintymistiheys oli 3.7%. Kaikki olivat afroamerikkalaisia. HHNK-oireyhtymä oli kliininen esitys uuden diabeteksen diagnosoinnissa kaikille seitsemälle lapselle. Seitsemästä lapsesta kolmella oli aiemmin todettu kehitysviive. Glasgow ’ n kooma-asteikon (GCS) keskiarvo esityshetkellä oli 13 (vaihteluväli 9–15). Keskimääräinen painoindeksi (BMI) oli valmistushetkellä 32, 7 kg/m(2) (n=6). Seerumin osmolaliteetin keskiarvo oli 393 mOsm/L (n=7) ja veren glukoosin keskiarvo 1604 mg/dL (n = 7). Keskimääräinen aika henkisten olojen palautumiseen lähtötasolle eloonjääneillä oli 3 d (vaihteluväli 1–7 d). Eloonjääneillä sairaalapäiviä oli keskimäärin 10 (vaihteluväli 5–24 d). Neljällä seitsemästä potilaasta oli komplisoitumaton kuuri. Yksi potilas sairastui elinvaurioon ja kuoli sairaalapäivänä 4. Tapauskuolemien osuus oli 14,3% (yksi seitsemästä). Eloonjääneillä ei ollut merkittäviä neurokehityksen jälkiseurauksia.

päätelmät: tämä retrospektiivinen kaaviokatsaus antaa päivitettyä tietoa hhnk-oireyhtymän kokonaisuudesta lapsilla. Tämä tutkimus tukee tarvetta lisätä tietoisuutta tyypin 2 diabeteksesta lapsilla, jotta hhnk-oireyhtymään liittyvää sairastuvuutta ja kuolleisuutta voidaan ehkäistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.